Störsvikin alueella on säilynyt merkkejä ihmisten liikkeistä ajalta jo paljon ennen ajanlaskun alkua. Alueella on useita muinaishautoja - yksi jopa taajaman keskellä sekä pronssikauden kalmisto Kopparnäs-Störsvikin virkistys- ja luonnonsuojelualueella.
1000-luvulla
Rosvoretkeilijöitä kääntyi Pikkalanlahden suulta täkäläisille jokireiteille 1000-luvun alkupuolella, kun meri ulottui Siuntion alueella vielä syvälle nykyiseen sisämaahan. Viikinki- ja asutusajan muinaisilla eränkävijöillä ja uudisasukkailla oli keinonsa estää väkivaltaisten veneilijöiden eteneminen joella. Vesistöjä lukittiin iskemällä kapeikkoihin pystyyn tukkeja (”pikka”, ruotsiksi ”stör”). Puolustautumisesta tunkeilijoita vastaan kertovat varhaisen asutuskauden paikannimet Störsvik ja Pikkalanlahti. Störsvikin nimesivät rannalle asettuneet ruotsalaiset uudisasukkaat.
1100-luvulla
Rannikolla sijaitsi hämäläisille tärkeä Pikkalanlahden kauppapaikka, jonne hansakauppiaat tulivat 1100-luvulta lähtien ostamaan hämäläisiä turkiksia.
Keskiajalla
Störsvikin talonpojat purjehtivat keskiajalla Siuntion rannikolta pienillä jaaloillaan Ruotsin itärannikon ja Tallinnan ostokykyisille markkinoille kauppaamaan tilojensa tuotteita. Näin rannikon tuntuman tiloilla voitiin hyödyntää viljelyn ja kaupankäynnin tuloja.
1500-luvulla
Klaus Fleming lyötiin ritariksi Kustaa Vaasan pojan Eerik XIV:n kruunajaisissa 1561. Suitiassa asuessaan amiraali ryhtyi laajentamaan Pikkalan Hovgårdin kartanoa. Kartanon alta ajettiin kuusi Pikkalan talonpoikaistilaa, mutta Nordanvikin, Sunnanvikin ja Störsvikin talonpojat välttivät häädön hankkimalla kuninkaalta turvakirjeen.
1700-luvulla
Pikkalassa järjestettiin syksyisin markkinoita vuodesta 1724 Venäjän vallan alkuaikoihin. Pikkalan markkinahumuissa myivät tuotteitaan Tammisaaren ja Helsingin kauppiaat.
1940-luvulla
Störsvik kuului Porkkalan vuokra-alueeseen, jonka Suomi joutui vuokraamaan 50 vuoden ajaksi Neuvostoliitolle sotilastukikohdaksi Moskovan välirauhassa 1944. Alue luovutettiin vuokralaisen haltuun 29.9.1944 ja palautettiin ennenaikaisesti 26.1.1956. Porkkalan luovutuksen yhteydessä Gösta Lindebergiltä jäi vuokra-alueelle Pikkalan kartano tuhat hehtaarisine tiluksineen. Liki 700 hehtaaria maata menetti myös Störsvik.
1960-luvulla
Porkkalan palautuksen jälkeen Störsvikin Rotermannit eivät enää palanneet asumaan vanhaan kotikartanoonsa. Tyhjilleen jäänyt kartano myytiin vuonna 1960 Asuntosäätiölle, joka maksoi meren rantaan rajoittuvasta 628 hehtaarin kartanoalueesta yhteensä 140 miljoonaa markkaa.
Asuntosäätiö kaavaili Störsvikistä peräti 50 000 asukkaan helmeä uuden suunnitellun seitsemän rannikkokaupungin nauhaan. Eduskunta sääti 1968 rakennuslakiin kunnallisen kaavoitusmonopolin, joka rajoitti maanomistajien valtaa maittensa käytöstä. Näin kunnan vastustaessa kaupunkikaavaa Asuntosäätiö joutui pienentämään Störsvik-suunnitelmien mittakaavaa.
1970-luvulla
1970-luvun alussa säätiö ryhtyi hahmottelemaan alueelle Pikku Tammisaareksi nimettyä vapaa-ajankeskusta. Merenlahti oli tarkoitus lämmittää ja sen pohjukkaan sijoittaa suuri hotellialue. Lomakaupungin pohjoisosaan suunniteltiin lisäksi teollisuusaluetta. Suunnitelmien eteneminen mutkistui, kun Imatran Voima julkisti vuonna 1973 suunnittelevansa atomivoimalaa Inkoon Kopparnäsiin.
Störsvikin rakentaminen alkoi jakaa kuntalaisten mielipiteitä entistä voimakkaammin 1970-luvun lopulla. Kunta asetti kasvuhakuisuudelle rajat 1978 valtuuston enemmistön tuella, jonka mukaan kunta ei hyväksyisi alueelle muuta kuntaa suurempaa väkiluvun kasvua. Pysyvän taajama-alueen luomista Störsvikiin vastustettiin myös siitä syystä, että kunnallistekniikan rakentamisen uskottiin vievän varoja kunnan muilta osilta.
1980-luvulla
Pickala Villageksi nimetty vapaa-ajankeskus alkoi saada muotoaan kunnan antaessa maanomistajille pala palalta rakennusoikeuksia 1980-luvulla. Störsvikin kartanon päärakennus purettiin ja sen paikalle arkkitehti Bror Söderman suunnitteli elementtirakenteisen Pickalan Golfkartanon, joka valmistui vuonna 1989.
Kunnan ja asuntosäätiön joulun alla 1989 hyväksymä yhteistyösopimus antoi Asuntosäätiölle 132 000 neliömetrin rakennusoikeuden Pickala Villagen laajentamiseen kansainväliset mitat täyttäväksi lomakeskukseksi. Sopimuksen mukaan harkittiin pysyvänkin asutuksen sallimista sellaisessa mittakaavassa, että kunnan palveluinvestoinnit maksaisivat verotuloina itsensä takaisin. Villagen laajamittainen toteutuminen kuopattiin kuitenkin valituksiin, jotka koskivat ympäristöä ja kunnan verotulojen vääristymistä.
1990-luvulla
Störsvikin osayleiskaava vahvistettiin 1993. Kunnan ja Asuntosäätiön kaavoitus- ja yhteistyösopimus toi kunnalle kunnallisteknisen runkoverkon, venesataman ja 15 hehtaarin laajuisen Sienitien alueen tonttien omistusoikeuden. Kunta myi Sienitien asemakaava-alueen tontit 90-luvun loppupuolella ja rannan asuinaluetta alettiin rakentaa.
2000-luvulla
Siuntion Venekerho rakensi rantaan ajanmukaisen piensataman ja Kotilahden asuinalue valmistui 2000-luvun alussa. Laaditun yleiskaavan mukaan Störsvikin alue jakaantuu karkeasti kolmeen osaan:
- Pohjoisin osa on varattu yhdyskuntarakentamiselle ja sinne on osoitettu suurin osa uudisrakentamisesta.
- Keskiosa toimii hallittuna urheilu- ja virkistysalueena, jossa sijaitsee golf-kenttä palveluineen.
- Eteläisin osa on varattu luonnonmukaiseksi viher- ja virkistysalueeksi. Alueen merenrantavyöhyke on osa laajempaa yhtenäistä metsäistä viheraluetta.
Suunnitelman mukaan rakennettuna Störsvikin alueella olisi yhteensä 786 asuntoa. Mäntykalliontien ja Rantaniityntien tonttien rakentaminen toi Störsvikiin lisää lapsiperheitä ja vuonna 2005 avattiin päiväkoti Störsvikintien varteen. Päiväkodin toiminta siirtyi yksityiseltä toimijalta kunnalliseksi vuonna 2009.
Slussenin eli Pikkalajoen suun länsipuolen kaavoitushanke tuli vireille vuonna 2007 yksityisten maanomistajien hakemuksella. Kaavaluonnos ja sen osallistumis- ja arviointisuunnitelma olivat nähtävillä vuonna 2009. Suunnitelman mukaan asuntomäärä tulisi olemaan 80-100 ja asukkaiden kokonaismäärä noin 300. Alueelle suunniteltiin myös pienimuotoinen kyläalue. Asukasyhdistys asettui vastustamaan kaavan toteuttamista ennen kuin Störsvikintien kevyenliikenteenväylä valmistuisi. Rahat väylään oli varattu maanomistajien maankäyttösopimuksien myötä.
Golfkartanon pohjoispuoleisen alueen asemakaava hyväksyttiin muutoksineen vuonna 2009, jossa Tenniskalliontien ympärille kaavoitettiin 34 tonttia.
2010-luvulla
Länsi-Uudenmaan virkistysalueyhdistys lunasti eteläisimmät ranta-alueet Asuntosäätiöltä ja liitti ne osaksi Kopparnäsin virkistysaluetta keväällä 2010.
Tenniskalliontien tonttien myynti käynnistyi vuonna 2010. Ensimmäiset asukkaat alueelle muuttivat 2011. Alueelta vietiin louhosta venesataman aallonmurtajan rakennusaineeksi.
Slussenin alueen tontit tulivat myyntiin 2018. Toistaiseksi alueella ei ole aloitettu asuntojen rakentamista.
Päiväkodin toiminta siirtyy jälleen yksityiseksi Touhula-päiväkodiksi vuonna 2019. Vanha kunnallinen päiväkotirakennus korvattiin Störsvikintien toisella puolella uudella rakennuksella, jossa on tilaa 80 lapselle, suomen- ja ruotsinkielisissä ryhmissä.